keskiviikko 12. joulukuuta 2012

Mitä jäi käteen?

Hei! 

Huomenna tähän aikaan olen lentokoneessa matkalla lumiseen ihanaan Suomeen! Tänään vietän siis viimeistä kokonaista päivää Manchesterissä. Nämä kolme kuukautta ovat olleet täynnä uusia kokemuksia, haasteita ja onnistumisia. 

Olen tavannut todella ihania ja sydämellisiä ihmisiä, joita tulee taatusti ikävä. Tämän reissun lopputuloksena saattaa olla erään elämäni periaatteen murtuminen, eli liittyminen naamakirjaan! Älkää nyt siellä kuitenkaan siellä ruudun toisella puolella vielä innostuko, en ole vielä ihan vara tästä asiasta :D

Viimeinen päivä on kulunut rennosti. Kävin aamulla meidän lähellä olevassa aasi keskuksessa rapsuttelemassa aaseja! Ne oli niin söpöjä! Tilalla oli myös todella valtavan kokoinen luppakorvakani ja kaksi hieman pienempää. Olisin voinut ottaa sen ison mustan luppiksen kotiin Atsikselle kaveriksi. Kaupungillakin ehdin käydä nappailemassa viimeiset valokuvat ja nauttimassa kupposen teetä. 

Pakkausahdistus on vaivannut jo pidemmän aikaa ja vielä olisi muutama asia survottavana laukkuun. Toivotaan ettei kilorajat ylity ja jos ylittyy niin sitten tämä neiti pukee loput vaatteet yllensä ja näyttää muutaman kilon isommalta kuin normaalisti :D Ne on kuulkas ihanat ystäväni teidän tuliaiset, jotka siellä matkalaukussa painaa :D

Tiedän lähteväni huomenna kotiin, mutta jotenkin en ole ihan vielä sisäistänyt sitä. Olen toisaalta valtavan innoissani ja toisaalta haluaisin vielä jäädä tänne. En harjoitteluun, mutta lomailemaan. Paljon olen ehtinyt nähdä, mutta paljon jäi nähtävää seuraavalle kerralle. Jos ei olisi häitä parin vuoden päässä, tuhlaisin kesätyörahani ja tulisin tänne kesän lopussa uudestaan, nimittäin Bon Jovia katsomaan. Ilma täällä on myös lämmin verrattuna Suomeen ja luntakaan ei ole näkynyt. Vähän on kuuraa ollut maassa, mutta se ei ole lunta. Tiedostan, että Suomessa on paljon lunta tällä hetkellä, mutta jotenkin en ole sisäistänyt sitä. Saattaa olla pieni kulttuuri tai ehkä paremmin ilmastoshokki luvassa kun astun ulos Helsinki-Vantaan lentokentältä. 

Olen myös jo ehtinyt tottua tähän vääränpuoleiseen liikenteeseen ja olen 95% varma, että kävelen parkkipaikalla kuskin paikalle ennenkuin tajuan, että nyt ollaan oikeanpuoleisessa autossa ja liikenteessä :D Pohdittiin myös Antin kanssa, että onkohan outoa mennä bussiin Suomessa kun ei olekaan portaita yläkertaan. Sekin on jo pitkän aikaa tuntunut ihan normaalilta.

Ehdin osallistua myös anglikaaniseen messuun, se oli mukava kokemus ja kaivattu vaihtelu SOL-housen kirkkoon. Tiesin miten homma toimii ja tunsin olevani kotoisammassa ympäristössä. Seurakuntalaiset olivat kaikki n. 60+, mutta ottivat minut todella hyvin vastaan ja viimeisessä messussa johon osallistuin esirukouksessa mainitsivat minut nimeltä ja rukolivat turvallista kotimatkaa ja samalla Suomen ev-lut-kirkon puolesta. Tuntui hyvälle ja lähdin onnellisena pois messun jälkeen. 

Summa summarum, vaihtoni on ollut hieno kokemus ja Englanti maana sellainen jonne taatusti matkaan uudestaa. Manchester on kiva kaupunki, jossa on rento tunnelma. Ihmiset ovat kaikki yhtä bussipysäkillä ollutta nuorukaista lukuunottamatta, erittäin mukavia. Olen ylpeä siitä, että olen omaksunut myös täällä vallitsevan small talk-kulttuurin. Ja puheeseeni on tarttunut ihan pieni brittiaksentin vivahde. Uskon, että jos olisin ollut täällä vuoden aksentti olisi tarttunut vahvemmin. 

Kiitos kaikille tätä blogia lukeneille ja kommentoineille. Kommentit antoivat voimia ja niitä oli aina mukavaa lukea. Jätän tämän olemaan ja saatan tässä vielä joulunalusviikolla postailla tänne kuvia matkani varrelta. 

Tämä oli viimeinen postaus Manchesteristä. Kiitos ja niiaus!

sunnuntai 2. joulukuuta 2012

Kuvia matkan varrelta

Hei!

Tässä sekalainen joukku kuvia vaihtoni varrelta:


Kuorotreeneistä. Minä ja Christel etualalla ja taustalla häärää Chris. Nuo harkat joista kuvat on otettu olivat parhaat tähän asti. Jammailtiin melkein tunti pitempään kuin kuorotreenit yleensä kestää.


Manchesterin ydinkeskustaa

Tältä näyttää Manchesterin Double Decker sisältä yläkerrassa. Alakerta on ihan samanlainen :D


Keskustassa on joka viikonloppu katuruoka kuja, josta tuon jättipossun lisäksi mm. Strutsi hampurilaisia

Nothern Quarterissa on ravintola nimeltä Blue Pig. Yllä oleva sika roikkuu ravintolan oven yläpuolella 


Miksei Suomessakin voi olla noin hienoja "graffiteja". Kuvat on siis maalattu todella korkeiden rakennuksien seiniin. 

Jäiset lehdet muistuttavat Suomessa valitsevasta lumen valtakunnasta

maanantai 26. marraskuuta 2012

Ajatuksia...

Heipsan! 

Jäljellä enää n. kasi ja puoli viikkoa ja sitten olen kotona. Aika on kulunut aivan uskomattoman nopeasti, mutta samalla kuitenkin hitaasti. Viikot kuluvat äkkiä, mutta yksittäinen päivä saattaa tuntua ikuisuudelta! Paljon olisi vielä nähtävää ja muutama tuliainenkin on hankkimatta. 

Manchesteriä tulee kyllä ikävä mutta en voi sanoa ikävöiväni harjoittelua, lähinnä omaa tehtävääni täällä. Regeneration-projekti ei ole tähänkään mennessä ottanut tuulta alleen, vaikka ollaan Antin kanssa järjestetty kokouksia ja juostu ympäri Manchesteriä jakamassa mainoksia. Netissäkin on löydettävissä mainoksia, joissa haemme vapaaehtoisia. Antin järjestämä FiFa13-xBox-futisturnaus jäi vaille osanottajia ja oma muotinäytökseni on edelleen malleja vailla. Luulisi että tästä maasta löytyy teinejä, jotka haluaisivat mallata kivoja vaatteita, mutta ilmeisesti eivät ole osuneet minun tielleni.

Taloa, jossa asumme tulee siinä mielessä ikävä, että se on omakotitalo. Mikään ei ole mukavampaa kuin asustella omakotitalossa. Osaan jo ulkoa mille lankuille ei pidä astua, jos haluaa liikkua hiljaa. Vaikka pidän talon ulkoisesta olemuksesta, sen sisustus ja kunto eivät vastaa käsitystäni kivasta tai mukavasta. Keittiössä leijuva outo haju, pistää pohtimaan talon todellista kuntoa. Suihku joka aika ajoin lakkaa toimimasta, ja kämppis joka jälleen kerran päästi kaasun loppumaan, ovat asioita, jotka ajavat pienen ihmislapsen raivonpartaalle tasaisin väliajoin. Luulin tulevani maahan, joka on herran jestas vanha siirtomaavalta ja hyvinvointivaltio!  Paljon pahaa ja kurjuutta on kuitenkin täälläkin tullut nähtyä. 

Alue, jolla H-PANin toimisto sijaitsee on ns. "punaisten lyhtyhen aluetta" ja näin ollen en tykkää liikkua toimiston lähellä yksin ja esimerkiksi sunnuntai aamuisin odottaa muita kuoronjäseniä saapuvaksi, koska vain kuoron johtajalla on Elviksen lisäksi avain toimistoon. Yhtenä aamuna odottaessani muita, taksi pysähtyi kohdalleni ja kysyi odotanko taksia, vastasin etten odota. Taksi lähti ja palasi hetken kuluttua kysymään olenko töissä ja paljonko maksaisi! Tämän jälkeen olen järjestelmällisesti tullut hieman myöhässä, jotten minua toiste luulla katutytöksi. 

Torstaisin meillä on ruokajakelu kodittomille. Osalle kodittomista meidän kohtaamisemme on ainut tilaisuus jutella ja kertoa elämästään. Tarinat ovat karua kuunneltavaa aika ajoin, ja ymmärtämistä vaikeuttaa usein vaikeaselkoinen aksentti. Eläinrakkaana ihmisenä on raastavaa katsoa kuinka osalla kodittomista on koiria. Kun he tulevat ruokajakeluun koira saa kinkut leivän välistä ja omistaja itse syö pelkän leivän. Usein nämä kodittomat pitävät koirastaan parempaa huolta kuin itsestään tai kanssa eläjistään.

Valon pilkahduksia elämään täällä tuovat kuitenkin muutamat kaverit, joita olen onnistunut hankkimaan. Puhuin itseni pitämään kirkon aikana lapsille pyhäkoulua. Pyhäkoululla oli jo valmis kaava, miten toimitaan, joten periaatteessa vain seurailen kaavaa ja katselen muksujen perään. Pyhäkoulu eroaa aika lailla suomalaisesta, sillä täällä ohjelmaan kuuluu mm. kolehti. Vanhemmat antavat rahan muksuille, jotka sitten antavat sen kolehtiin.  Muksut ovat loistavia ja heitä tulee taatusti ikävä!

Tämmöistä pohdintaa mahtui sateiseen (yllätys) maanantai aamuun.

Ps. Kun palaan kotiin, en hetkeen halua nähdä vaaleaa leipää tai jauhelihaa! Ja syön pelkkiä uuniruokia, kun täällä se uuni ei edelleenkään toimi.

maanantai 19. marraskuuta 2012

Let them know it's Christmas time

Heipsan! 

Tänään koitti paluu takaisin arkiseen aherrukseen. Viime perjantai oli ihana vapaapäivä, sillä äiti ja tämän mies Jukkis ja siskoni Jennimari tulivat tänne! Oli todella kivaa saada viettää viikonloppu heidän kanssaan, pyöriä ympäri Manchesteriä ja tietty syödä ulkona! Ihanaa kun pääsi syömään kivoihin ravintoloihin ja kun joku muu maksoi ruokani, kiitos äiti!


Perjantai sujui lähes kokonaan shoppailua harrastaen. Myös Arndale on jo ajat sitten laittanut joulukoristeet esille, kaiken kaupallisuuden keskeltä löytyi myös jotain kristillistä.


 Lauantaina tarjosin perheelleni hieman kulttuurisia nautintoja. Kävimme katsomassa Manchesterin katedraalia, jota siskoni kutsui kappeliksi. :D Katedraalin vieressä on National Football Museum, jossa siskoni ja Jukkis halusivat käydä. Itse en koko lajista oikeastaan mitään ymmärrä, joten mitään suuria tunteita ei museossa käynti herättänyt. Ihan mielenkiintoista oli kuitenkin.

Tässä näkyy vain murto-osa katedraalista. Katedraali on arkkitehtuuriltaan todella vaikuttava sekä ulkoa että sisältä.


Siinä on muutama jalkapallo. Verkosta roikkui erilaisia helminauhoja. Sen sijaan, että olisin tutkinut noita palloja, tutkin helminauhoja ja pohdin mitä helmiä niissä oli käytetty :D

Lauantaina täällä avattiin joulukatu, joka on aivan täynnä ihania kojuja täynnä erilaisia herkkuja ja käsitöitä ja koruja. Joulukadun kojujen ohella, lähistöllä on myös ihania pikku putiikkeja. Miten olenkin onnistunut kävelemään niiden ohitse, ennen viime viikonloppua. Löysin todella ihanan pienen tee -ja kahvi kaupan, sekä vanhanaikaisen karkkikaupan, jossa karkit on purkeissa! Kyseisestä karkkikaupasta saa myös kauan etsimääni englantilaista toffeeta, fudgea! Niitä oli hyllyllinen täynnä monia eri makuja!  Lauantai-illan ohjelma olikin sitten joulukadun ihmettelyä.


Äiti ja kumppanit tulivat tyhjän matkalaukun kanssa, onneksi. Heidän mukanaan lähti 12kg:n edestä tuliaisia ja vaatteita joita en enää täällä tarvitse, kohti kotia. Samalla he toivat minulle uuden matkalaukun, kun tänne tullessa helläkätiset lenttokenttä-virkailijat olivat onnistuneet hajottamaan matkalaukkuni. Korvausvaatimus lähtee menemään, kunhan kotiin pääsen.

Joulukadun avaamisen myötä, koko Manchester on puettu jouluvalohin ja kaupoissa joulukoristeet ja herkut on olleet myynnissä jo marraskuun ensimmäisestä päivästä lähtien. Olen ehkä saattanut sortua hankkimaan muutaman kimaltavan joulukoristeen...

torstai 8. marraskuuta 2012

Lontoo 5-6.11.2012

Heipsan!

Tässä nyt sitten luvassa kertomuksia kuvien kera Lontoosta. Lisää kuvia voi käydä katsomassa Vaatekaapin puolelta.

Lähdettiin maanantai aamuna bussilla 5.30 kohti Lontoota ja Victoria Stationia. Matka kesti n. viisi ja puoli tuntia ja ainakin allekirjoittanut nukkui suurimman osan ajasta. Sen verran olin hereillä, että näin auringonnousun, mutta nukahdin kyllä pian uudestaan.

Victoria Stationille päästyämme, yritimme ostaa Oystercard-lipun, mutta meille ei myyty kyseistä lippua, koska viivyimme vain kaksi päivää. Jouduimme siis ostamaan sekä maanantaina, että tiistaina päiväliput. Kahden päivän liput kustansivat yhteensä £14, 70. Tiistaina ostin halvemman lipun, sillä liikuin vain keskustan alueella.

Underground tai "The Tube", oli hämmentävän selkeä. Kaikkien kauhukertomusten perusteella ajattelin sen olevan hirveän epäselvä ja supervaikea käsittää, mutta eihän se ollutkaan. Piti vain pitää huolta, että hyppäsi oikeaan suuntaan menevään junaan. En eksynyt kertaakaan :D

Liput saatuamme suuntasimme ensiksi Hyde Parkiin, sillä aurinko paistoi ihanasti aamupäivästä. Tässäpä siis kuvia Hyde Parkista:


Siellä oli myös lutuja oravia, jotka söi kädestä 


Jousenetkin tulivat ihan viereen ja söivät kädestä 


Seuraavalla kerralla, aion kyllä ratsastaa täällä 


Hyde Parkista matka jatkui kävellen kohti Buckinghamin palatsia. Matkalla alitimme tien tunnelia pitkin, jossa oli kuvia kuuluisista ihmisistä ja paikoista mm. Hyde Parkista 1800-1900-luvuilta. 



 Buckingham Palace. Huomatkaa lippu eli kuningatar oli kotosalla 


Palatsia vastapäät oli suihkulähde-rakennelma

Palatsilta matka jatkui kävellen kohti Big Beniä.  Lähistöllä sijaitsee myös Westminster Abbey. Ei jaksettu jonottaa sisälle, joten tässä teille ulkokuva. Tässä kohtaa olette varmaan päätelleet, että maanantai kului mukavasti nähtävyyksiä ihailemassa 



Illan pimetessä otimme suunan kohti London Bridgeä. Oli aikas hieno näky tummaa taivasta vasten. Sillalta näkyi myös hienoja ilotulituksia Guy Fawkesin päivän kunniaksi. 


 Meidän hotelli sijaitsi alueella niemeltä Swiss Cottage ja hotellin nimi oli Palmer's Lodge. Yksi yö maksoi 15 € sisältäen aamupalan ja ilmaisen internetin! Hotellihuoneet oli erikokoisia Dormitorioita eli samassa huoneessa nukkui useampi tyyppi. Suihkut ja vessat oli käytävien varrella. Tuli vähän Potter-fiilis, kun jokaiseen kerrokseen pääsi vain tietyllä kulkukortilla ja huoneisiinkin pääsi tietysti vain omalla avaimella. Meidän "tupa" oli huone nr. 205 :D Plus, että käytävillä oli koristeena haarniskoja. Harmi ettei minulla ole tarjota kuvia, sillä kun pääsimme huoneeseen kaaduin sänkyyni ja nukuin hyvät yöunet. 

Tiistaina Antilla oli liput tennis-otteluun, joten minä suuntasin kohti Oxford Streetiä. Kuvia sieltä ja tiistailta ylipäätään  löytyy Vaatekaapin puolelta