keskiviikko 31. lokakuuta 2012

Trick or Treat!

Hello lovelies and Happy Halloween! 


Tänään on Halloween ja kun kävelin peri englantilaisessa kaatosateessa kotiin töistä, en voinut vastustaa kiusausta ja ottaa muutamia kuvia matkan varrelta. Kulkiessani kotiin, vastaan tuli paljon pikku muksuja karkki tai keppostelemassa. Oli noitaa, pirua, hämähäkkimiestä ja muutama luurankokin tuli matkalla vastaan. Myös muutamat vanhemmat olivat panostaneet pukeutumalla.

Keskustaan en jaksanut enää työpäivän jälkeen lähteä, mutta näköjään koti lähiökin oli panostanut muistamaan kurjaa Jack O'Lantern parkaa. Nyt niitä kuvia, joiden laatu ei valitettavasti ole paras mahdollinen. Kuvaaminen oli hieman hankalaa sateenvarjon alta. 

 
Ikkunassa on kurpitsoja, sekä itse Jack O'Lantern

 
Kurpitsa lyhty 

Toisilla on luurankoja kaapissa, tosilla ikkunassa 

Wicked

lauantai 20. lokakuuta 2012

Liverpool

Heipsan!

Kerroinkin jo, että piipahdimme Liverpoolissa maanantaina, ja tässä olisi sitten kuvia siltä reissulta, olkaa hyvät. Osa kuvista on Aijun ottami, kiitos "lainasta" :D

Maisemaa kuvaa autosta, kun Liverpool alkoi lähetyä


"Liverpool Eye", matkijat!


  

Mystinen rakennus, lähellä Albert Dockia



We all live in the Yellow Submarine
  
Gotham Cityn arkkivihollinen oli myös saanut oman venheen



Loppuun kuvia ostoskdun kaltaisesta paikasta nimeltä Albert Dock 



 





keskiviikko 17. lokakuuta 2012

Chester

Heipsan!

Aijun visiitti täällä, päättyi tiistaina ja meillä oli todella hauskaa. Anttikin pääsi muutamiin mukaviin retkiin mukaan. Elvis tapasi sunnuntaina kirkossa Aijun ja kysyi haluaisimmeko lähteä maanantaina tutustumaan lähialueeseen ja käydä ehkä jopa Liverpoolissa. Tietysti me halusimme ja Anttikin sai vapaapäivän ja pääsi suhaamaan ympäri kaupunkeja meidän tyttöjen kanssa.

Kuskina meillä toimi ikänsä taksia Manchesterissä ja lähialueilla ajanut Lesley. Lähtö oli jo seikkailu itsessään, kun autoon piti ennen matkaan pääsyä hankkia vakuutus. Kun vihdoin olimme tien päällä, viereemme ajoi auto ja pyysi laskemaan ikkunan alas. Toisen auton kuski sanoi, että oikeanpuoleinen takarengas oli tyhjä. Tottahan se oli ja eikun korjaamolle. Rengas saatiin korjattua ja matka pääsi jatkumaan. 

Lesley ajoi ensin Chesteriin, joka on vähän semmoista parempaa aluetta ennenkuin varsinainen maaseutu alkaa. Chesterin talot ei sitten ihan pieniä olleetkaan:




Monissa taloissa on kuulema joko piha uima-allas tai sisä uima-allas!

 Auton ikkunasta kuvattua maalais maisemaa:


Nähtiin lehmiä ja lampaita ja heppoja! Ja sehän pienen heppatytön sielua lämmitti!

Chester on vain n. tunnin matkan päässä Walesista eli maisemat olivat upeita ja varsin kaukana Manchesterin keskustan täysistä kaduista ja pakokaasuista. Samalla reissulla kävimme sitten myös Liverpoolissa, mutta niitä kuvia saatte seuraavaan postaukseen, sillä en ole vielä muokannut  niitä :D

torstai 11. lokakuuta 2012

Manchesterin monet kasvot

Heipa hei rakkaat lukijat!

Yksi kuva kertoo enemman kuin tuhat sanaa, joten kuva satoa kamerani syövereistä:

Katukuvaa aivan meidän läheltä:


En tiedä pitäisikö kyseisestä kyltistä olla huolissaan, sillä talo on aivan lasten leikkipuiston vieressä

St.James-kirkko on vaikuttava. Korkein torni tuntuu ylttävän taivaaseen saakka. Harmi ettei sisälle päässyt.


Kirkon pihalla on vanha hautausmaa, jolle ei enää haudata ketään. Paikkana hautausmaa on rauhallisen unelias luulen, että tämän hautausmaan vainajat ovat saaneet rauhan :D 


Muutamat haudoista ovat auenneet, varmaankin maankohoamisen seurauksena. Vai ovatko sittenkään?


Puistotie King George's Playingfield:ssä.



Päädyin erään sunnuntaikävelyn aikana Debdale-nimiseen kaupungin osaan, tarkemmin Debdalen ulkoilu puistoon. Maisemat olivat todella kauniita, sielu lepäsi kun kuljeskelin tuolla ja ihailin maisemia.


 Kaukaisuudessa näkyvät nummet. Pääsisipä vaeltamaan niille!

Asuisiko täällä satuolentoja?


 Tie salattuun maahan, kenties...



lauantai 6. lokakuuta 2012

Tosi elämän Rottatuille

Hello Lovelies!

Teepannu asia ratkesi Tescon avulla helposti, sillä kun marssin ostamaan teepannua, kyllästyneenä ravaamaan portaita huoneeni ja keittiön välillä, jos haluan toisen kupin teetä, lasiset pannut olivat loppu. Kerman värisiä oli enää yksi jäljellä, joten mukaanhan se lähti. Hyvin pitää teen lämpimänä :D 

Sitten suru uutisia: Onnettomuudet harvoin tulevat yksin, joten teenapsuttimen tultua tiensä päähän, myös kännykkäni näyttö hajosi. Kiitos tästä kuuluu ahtaalle täynnä olevalle bussille ja isohkolle rouvashenkilölle. Hän nimittäin noustessaan pois bussista painoi minut ja laukkuni seinää vasten, jolloi kuului pahaenteinen "kraks". Tutkittuani tapahtumia, totesin näytön haljenneen sisältä. Nyt odottelen uutta näyttöä, jonka olisi pitänyt saapua keskiviikkona ja korjausoperaation kestää maksimissaan tunnin. Tänään marssin Nokian liikkeeseen ja he kertoivat, että näyttö on kyllä saapunut, mutta he eivät ole vielä soittaneet. Nyt on kuitenkin uusi näyttö puhelimessa ja lompakko 25 puntaa köyhempi.

Viime sunnuntaina olin laulamassa kirkkomme bändissä. Muut laulajat puhuvat kuorosta, mutta kokoonpano ei vastaa omaa käsitystäni kuorosta, silla meillä on vain 4 laulajaa, pianisti ja rumpali. Kuorossa lauletaan useimmiten myos stemmoissa, toisin kuin me. Kaikki kappeleet yhtä lukuunottamatta ovat olleet minulle uusia ja koen vaikeaksi oppia kahdessa tunnissa kuusi uutta kappaletta ulkoa. Melodiat ovat nopeasti opittavia, mutta sanat eivät. Sanoin tästä bändimme johtohahmolle, ja hän lupasi minulle sanat sunnuntaiksi. Olin todella pahoilla mielin sunnuntaina kirkon loputtua, sillä bändin vetäjä ei ollut kirjoittanut puuttuvia sanoja. Näin ollen lauloin kuudesta kappaleesta n. 4... Tuntui tyhmältä seistä lavalla suu kiinni, kun muut laulavat kappaleet ulkoa. 

Yhden perustavanlaatuisen eron mustien ja valkoisten ihmisten välillä olen tehnyt muutaman kirkkohetken jälkeen. Mustat ihmiset imevät äidinmaidossaan sisäisen svengin, joka meiltä valkoisilta puuttuu. On varmasti näyttänyt hauskalle, kun ympärilläni olevat laulajat tanssivat ja improavat laulujen aikana, ja minä umpiluterilainen kuorotyttö seison paikoillani selkäsuorana ja hämmästelen meininkiä ymparilläni.  En kuitenkaan aio masentua, vaan tämän kolmen kuukauden aikana aion löytää sisäisen svengini, ja loppu vaihdosta, groovata lavalla yhdessä kanssa veljieni ja siskon kanssa. :D

Huomasin myös eräs päivä katsellessani huoneeni ikkunasta talomme seinän kasvavan jonkinlaisia saniaisia


Sitten reilu varoitus, seuraava kappale sisältää materiaalia joka voi vahingoittaa herkimpiä lukijoita.

Muutama sana keittöstä. Viime viikolla, saimme harjoittelusta vapaata, keittiön siivoamiseen. Siivous urakka ei ollut missään määrin pieni ja löydöt keittiön kaapeista traumatisoivia.  Siivotessani erästä laatikkoa, löysin laatikosta muutaman muumioituneen hämähäkin! Samalaisia löytöjä teimme myös mm. leipälaatikosta. Keittiömme ikkunalaudalla oli hieman hyttystä isompia kuolleita ötököitä. Yhdesta kaapista loysimme mm. Ricky Martinin cd-levyn, sekä ainakin viiden sentin paksuisen maalikerroksen toisesta kaapista. Käytimme siivouksessa semmoisia myrkkyjä, että luulimme viimeisenkin hengittävan tuholaisen kuolleen kloorihuuruihin.

Kuitenkin kämppiksemme, David, kertoi eilen illalla nähneensä rotan keittiösämme. Voitte kuvitella ilmeeni, kun kuulin tämän uutisen. Muutaman tarkentavan kysymyksen jälkeen selvisi, että rotan sijasta, siellä olikin nähty vain hiiri. Vainoharhaisena aion viskata kaikki keittiössä näkyvissä olleet ruuat pois, siltä varalta, että hiiri on todellinen. Elviksen mukaan, se ei nimittäin välttämättä ole todellinen :D Tiedä sitten kumpaa uskoa, mutta en ota riskejä. (Aiju, vielä voit majoittua hotelliin, jos alkoi pelottaa :D) Oli kuitenkin epäreilua Elvikseltä, väittää, ettei David puhuisi totta.

Näin tästä aiheesta mitä oudoimpia unia viime yönä. Ensin uneksin, että koko talomme valtasi Rottatuile-tyylisesti, joukko hiiriä. Lähempi tarkastelu kuitenkin osoitti hiirien olevan minikokoisia Atsaleoja. Siis samanlaisia kuin meidän lemmikki pupumme. Kun olin ottamassa yhden mini-Atsiksen syliini, huomasinkin sen olevan maaorava! Sitten niitä maaoravia alkoi tulla ovista ja ikkunoista ja ennenkuin ehdin saada kaikki kiinni, heräsin.  Mistä nämä unet oikein kumpuavat?

Huomenna tai tänään, riippuen milloin lukee tämän :D menen Ikeaan Davidin kanssa. Nostaa kummasti itsetuntoa, kun minä tiedän miten päästä jonnekin, sen sijaan, että minulle neuvottaisiin reittiä!

Loppuun kivinen ajatus Tib Streetiltä: 

"The Pavement Cracks Are The Places Where Sleeping Shadows Of Moving Ridges Stole"